Intro

Matkapäiväkirja on lajityyppi, jota en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Kaunokirjalliselta arvoltaan ne ovat usein mitäänsanomattomia, huonoilla kuvilla ja hehkutuksella ryyditettyjä hätäisiä pläjäyksiä, joita lukevat ainoastaan kirjoittajan lähiomaiset tai ne, jotka haluavat etsiä ja nauraa keskinkertaisen kirjoittajan kielioppivirheille ja kömpelöille lauseille. Varoitan siis jo tässä vaiheessa mahdollisia lukijoita siitä, ettei tämä blogi tule olemaan mikään "poikkeustapaus".

Kerron tässä blogissa aivan samoista asioista kuin muutkin matkablogien kirjoittajat. Kerron omista tunteistani ja minulle uuden ympäristön pintaan nostattamista ajatuksista. Olen sentimentaalinen, olen tietoisesti poleeminen. Liioittelen tarvittaessa asioiden ja tapahtumien mittasuhteita. Teen vertailuja maiden välillä. Liitän myös kuvia niistä samoista nähtävyyksistä, jotka ovat jo tulleet ikuistetuiksi tuhansien muiden matkustajien toimesta. 

Olkoon tämä eräänlainen lukijalupaus.

Olen siis lähdössä matkalle - puoleksi vuodeksi Ranskaan, vaihto-opiskelemaan. Tosiasiassa minun opinnot ovat tässä vaiheessa elämää jo niin loppusuoralla, ettei minun tarvitse sen puolesta hirveästi rehkiä. Sen sijaan ihmiset, kieli ja kulttuuri minua kiinnostaa Ranskassa kovasti. Haluan todella oppia ranskan kieltä sekä haluan ymmärtää jotakin yleispätevää tuosta maasta.

Aion kertoa näistä teille hyvät ihmiset. 

Tervetuloa mukaan!


- Aapo


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomakuulumisia - elämää kaupungissa ja maaseudulla

Kuva
"Nää Etelä-Ranskan tammikuut, näis on jotain niin haikeaa. Menneen sesongin utuista huminaa lasinkirkkaalla jäällä" - Edu Kettunen : Jumalannäköinen mies  (Kadonnut maailma (2014)  "Monien metsävyöhykkeiden miesten viimeinen maallinen jälki on halkopino. Katson ikkunasta pinon vähittäistä vajumista. Leski ottaa sylillisen, pino sulaa kevääksi pois. Eräänä päivänä se on kokonaan poissa. Kuin epäsuora polttohautaus, viimeinen rituaalinen kumarrus poistuneelle."  -  Valdur Mikita HS. 13.3.2022    Karnevaali kaupu ngissa Viime viikolla (viikko 7) koko Keski-Ranskassa vietettiin talvilomaviikkoa. Aivan niin kuin Suomessa, Ranskassa talvilomaviikot on porrastettu alueittain. Alueita on kolme: A, B ja C. Tällä viikolla lomavuorossa on ollut alue B, sitten lienee pariisilaisten vuoro. Lomavyöhykkeet Ranska (Lähde: https://school-holidays.info/fi/) Miten siten käytin aikani joutoviikolla?  Oikeastaan koko alkuviikon maleksin lähinnä asunnollani. E...
Lue lisää

Saint-Étienne - historiaa ja nykypäivää

Kuva
Saint-Étienne on kaupunki, jonne Ranskan matkaa suunnitteleva ei ole varmastikaan aivan ensimmäisenä suuntaamassa. Miksi olisi? Täällä ei ole mitään "ylivertaista", maailmankuulua nähtävyyttä, jonka olemassaolon todistaminen olisi jokaisen matkustajan tärkein tehtävä ja velvollisuus. Täällä ei myöskään ole esimerkiksi samanlaisia kulinaristisia mahdollisuuksia kuin naapurikaupungissa Lyonissa, jota on nimitetty myös " maailman gastronomian pääkaupungiksi ". Sen sijaan Saint-Étienne tarjoaa huokeaa, keskinkertaista pikaruokaa, kebabeja, tacoja (ranskalaiseen tyyliin), burgereita ja pitsaa.  Lyonia ja Saint-Étienneä on muute nki n  vaikea verrata toisiinsa, sillä niin erilaisia ne ovat. Tästä huolimatta saint-etienneläiset eivät oikein tunnu pitävän lyonilaisista. Kaupungit tuntuvat käyvän samantyylistä (leikkimielistä?) kamppailua kuin esim. Turku ja Tampere tai Pori ja Rauma.  Ranskassa ja muualla Saint-Étienne - jota paikalliset kutsuvat myös lempinimellä  Sainté -...
Lue lisää

Tuttujen asioiden pariin

Mistä huomaa, että elämä on muuttunut tavalliseksi arjeksi? Minun kohdallani ainakin kahdesta seikasta. Ensinäkin käyn taas juoksulenkillä lähes päivittäin, eli "kyyditsen löyhkää", niin kuin mummollani oli tapana sanoa kaikesta urheilun harrastamisesta. Löyhkä ei tässä yhteydessä liity millään tavalla hajuun, vaan itämurteissa löyhkä tarkoittaa/on tarkoittanut myös hiukan hupsua, hassahtanutta, vähäjärkistä, älyvapaata ihmistä. "Löyhkän kyyttiiminen" saattoi myös tarkoittaa turhaa, tuloksetonta matkaa.  Ensimmäisen kahden kuukauden aikana välttelin rutiineja, kuten ylimääräistä liikuntaa - siis hikiliikuntaa - vaikka tosin kerran viikossa kävin harrastamassa seinäkiipeilyä ja lentopalloa. Lentopalloa käyn kyllä yhä joka viikko pelaamassa, mutta seinäkiipeilyn jätin suosiolla pois, koska en yksinkertaisesti nauti korkeiden paikkojen pintaan nostattamasta pelosta ja vaaran tunteesta. Jälkeen päin on helppo sanoa, että tuolloin "kokeilin uusia asioita" ennak...
Lue lisää