Tuttujen asioiden pariin
Mistä huomaa, että elämä on muuttunut tavalliseksi arjeksi? Minun kohdallani ainakin kahdesta seikasta. Ensinäkin käyn taas juoksulenkillä lähes päivittäin, eli "kyyditsen löyhkää", niin kuin mummollani oli tapana sanoa kaikesta urheilun harrastamisesta. Löyhkä ei tässä yhteydessä liity millään tavalla hajuun, vaan itämurteissa löyhkä tarkoittaa/on tarkoittanut myös hiukan hupsua, hassahtanutta, vähäjärkistä, älyvapaata ihmistä. "Löyhkän kyyttiiminen" saattoi myös tarkoittaa turhaa, tuloksetonta matkaa. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana välttelin rutiineja, kuten ylimääräistä liikuntaa - siis hikiliikuntaa - vaikka tosin kerran viikossa kävin harrastamassa seinäkiipeilyä ja lentopalloa. Lentopalloa käyn kyllä yhä joka viikko pelaamassa, mutta seinäkiipeilyn jätin suosiolla pois, koska en yksinkertaisesti nauti korkeiden paikkojen pintaan nostattamasta pelosta ja vaaran tunteesta. Jälkeen päin on helppo sanoa, että tuolloin "kokeilin uusia asioita" ennak...