Matkapäiväkirja

Lauantai 7.1.22 Kun viikko sitten lähdin Joensuusta, oli mitä talvisin sää. Koko Pohjois-Karjala värjötteli kovan pakkasen kourissa. Torin mittari näytti -20 astetta. Lämmitettyjen pääkatujen viemäreistä kohosi hengityshöyryjä, ja joki näytti olevan kuin tulessa. Huolimatta kovasta pakkasesta olivat helluntaiseurakunnan aktiivit jakamassa torilla nakkikeittoa ja Jumalan sanaa. Höyryävän soppatykin lisäksi he olivat tuoneet torille siirrettävän peräkärrylavan. Lavalla esiintyi nainen, joka lauloi ankeaa ylistysvirttä Herralle. Tunnelma oli kuin suoraan Aki Kaurismäen elokuvasta  Mies vailla menneisyyttä .  Koska en ollut syönyt mitään kotonta lähtiessä, maistui uskovaisten nakkisoppa minulle paremmin kuin hyvin. Ikään kuin kaupantekijäisenä sain TV7:n tiedotuslehden, jonka jätin myöhemmin uuden matkakeskuksen R-kioskille jonkun tylsistyneen kahvinjuojan silmäiltäväksi. Itäsiltaa ylittäessä päässä pyöri edelleen naisen laulama virsi. Se oli korvamato pahimmasta päästä. Muistan...

Matkapäiväkirja on lajityyppi, jota en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Kaunokirjalliselta arvoltaan ne ovat usein mitäänsanomattomia, huonoilla kuvilla ja hehkutuksella ryyditettyjä hätäisiä pläjäyksiä, joita lukevat ainoastaan kirjoittajan lähiomaiset tai ne, jotka haluavat etsiä ja nauraa keskinkertaisen kirjoittajan kielioppivirheille ja kömpelöille lauseille. Varoitan siis jo tässä vaiheessa mahdollisia lukijoita siitä, ettei tämä blogi tule olemaan mikään "poikkeustapaus". Kerron tässä blogissa aivan samoista asioista kuin muutkin matkablogien kirjoittajat. Kerron omista tunteistani ja minulle uuden ympäristön pintaan nostattamista ajatuksista. Olen sentimentaalinen, olen tietoisesti poleeminen. Liioittelen tarvittaessa asioiden ja tapahtumien mittasuhteita. Teen vertailuja maiden välillä. Liitän myös kuvia niistä samoista nähtävyyksistä, jotka ovat jo tulleet ikuistetuiksi tuhansien muiden matkustajien toimesta.  Olkoon tämä eräänlainen lukijalupaus. Olen siis lähdössä m...